15. Kirjani TOP 5

Alunperin mietin, että mitä jos esittelen kaikki kirjani, jotka omistan. Noh, siitä ois tullut liian pitkä postaus eikä sitä ois jaksanu ketään lukea. Niimpä kaverini ehdotti, että tekisin postauksen, jossa esittelen 5 parasta kirjaani. Idea oli loistava joten tottakai sitten toteutin sen c; Kirjat eivät ole missään parhausjärjestyksessä, koska en niitä kertakaikkiaan osaa pistää mihinkään järjestykseen.

1. Lumitähtien tanssi, Jean Little

Kirja kertoo tytöstä nimeltä Min, jolla ei ole mitään. Ei äitiä, ei syntymätodistusta. Ei edes syntymäpäivää. Minin äiti hylkäsi hänet, kun Min oli pieni. Sen jälkeen hänet annettiin adoptoitavaksi. Min on kiertänyt vuosikausia perheestä toiseen, eikä hämmästy, vaikka hänet viikkoa ennen joulua sysätään jälleen viranomaisten hoiteisiin. Hän toivoo ihmettä, ja kun hän löytää loukkaantuneen koiran, ihmettä tarvitaankin.

Kansi.

Ote kirjasta Lumitähtien tanssi:

"Kas niin, mitä on tapahtunut, Min? Selvästikin jotain. Käyttäydyt kuin löylynlyömä."
Min ei välitänyt luokkauksesta. "Ole kiltti ja tule mukaan. Haluan näyttää yhden jutun." Min sanoi hampaat kalisten. Mieluiten hän olisi kääntänyt selkänsä vajan eläimelle, mutta ellei hän menisi Jessin kanssa tutkimaan tilannetta, otusparka tunkeutuisi hänen uniinsa.
"Mutta Min-."
Min tarttui Jessiin kaksin käsin ja alkoi vetää.
"Tule", Min puuskutti. "Se ei kuulosta rotalta. Ihan totta, tule!"
Jess oli toistaiseksi pistänyt hanttiin. Odottamattomat sanat sekä yksi vilkaisu Minin kasvoihin - jotka yleensä olivat ilmeettömät, mutta nyt kauhistuneen määrätietoiset - saivat lääkärin muuttamaan mielensä.
"Hyvä on. Tullaan, tullaan", hän sanoi ja seurasi.
Jess hölkkäsi Minin vieressä ränsistyneelle vajalle.
"Se on tuolla peränurkassa", Min sai sanotuksi raastavalta hengitykseltään. "En tiedä, mikä se on. Mutta se vinkuin. En... en voi lähteä kotiin, ellen tiedä, mikä siellä on."

Tekstiä.

2. Merenneidon myrskyt, Tera Lynn Childs

Kirja kertoo 17-vuotiaasta tytöstä nimeltä Lily, joka on merenneitoprinsessa. Hän on kuin kuka tahansa tavallinen lukiolaistyttö, joka kärsii huonoista hiuspäivistä ja riutuu rakkaudesta jo kolmatta vuotta. Pitkän jahkailun jälkeen hän päättää paljastaa sydämensä valitulle tunteensa... ja sen, että on vedenalaisen Thalassinia-valtakunnan kruununperijä. Suunnitelmat sotkeutuvat pahasti, kun naapurin prätkäjätkä Quince erehtyy suutelemaan Lilyä. Se tarkoittaa merien maailmassa sitä, että heidän tulevaisuutensa on sinetöity yhteen.

Kansi.

Ote kirjasta Merenneidon myrskyt:

Päässäni pyörii. Keuhkoni janoavat happea. Tunnen, että muodonmuutos on lähellä, sillä keuhkoni reagoi kuin vedessä ja haluaa kidukset. Ravistan päätäni. Otan itseäni niskasta kiinni ja estän muutoksen. Myös tunteeni pyörivät hullunmyllyssä. Äskeinen suudelma loi välillemme uudenlaisen yhteyden, jota oman riehakkaan iloni ja nautintoni ohella pystyn aistimaan myös osan hänen tunteistaan.

"Vau", minä henkäisen. "Se oli..."

En keksi sanoja.

Hän keksii. "Uskomatonta."

Silmäni rävähtävät auki ja valpastun salamana. Tuo ei kuulostanut Brodyn ääneltä. Pikemminkin se kuulosti -.

"Satasesta vetoa, ettei Bensu osaa suudella sinua samalla tavalla."

Tekstiä.

3. Merenneito ristiaallokossa, Tera Lynn Childs

Tämä kirja on jatkoa edelliselle kirjalle Merenneidon myrskyt. Lilyn 18-vuotispäivä sinetöi hänen kohtalonsa tavallisena tyttönä. Merenneidon evistä hän ei pääse, mutta vedenalaisen Thalassinian kruununprinsessan ajat ovat ohi. Vetinen valtakunta saa Lilyn puolesta jäädä, koska hän voi tapailla poikakaveriaan Quincea vain kuivalla maalla. Mutta kun Lilyn isä passittaa pahamaineisen merenneidon asumaan hänen luokseen, alkaa Lily miettiä asioita. Voiko Lily yhdistää rakkauden, velvollisuuden ja omat haaveensa?

Kansi.

Ote kirjasta Merenneito ristiaallokossa:

"Mitä hän tarkoittaa?" Qunce kysyy vaativasti.

Nielaisen tukalasti. "Mitä?"

Mulkaisen Telliniä. Eikö hän muka tajua, mitä teki? Tellin vain hymyilee ja istuutuu tuoliinsa. Hän tiesi tarkalleen, miten tässä käy. Hän suunnitteli tämän.

"Tiedät kyllä", Quince sanoo petollisen rauhallisesti. "Luovutko tittelistäsi? Ei kai hän ole tosissaan?"

"Quince", sanon ja vilkaisen yleisöä, joka seuraa haaksirikkoamme. "Jutellaanko tästä myöhemmin?"

"Mitä hän tarkoittaa, Lily?" Quincen äänessä on nyt tietty sävy: kerro-heti-tai-lähden-nostelemaan.

"Thalassinian laki määrää", minä aloita, "että ellei kuninkaallinen prinsessa ole muodostanut liittoa meripuolisoonsa hänen kahdeksanteentoista syntymäpäiväänsä mennessä..." Minun on vaikea sanoa tätä ääneen, mutta pakkohan se on. "...hän menettää tittelinsä ja asemansa kruununperimysjärjestyksessä."

Tekstiä.

4. Jumalattarien leiri, Tera Lynn Childs

Ilmiömäisten supervoimien hallitseminen ei ole helppoa. Sen tietää Phoebe, jumalatar Niken jälkeläinen suoraan kolmannessa polvessa. Kun Phoeben äiti meni naimisiin kreikkalaisen miehen kanssa ja perhe muutti Serfopoulan saarelle, Phoebe ei aavistanut joutuvansa samaan kouluun jumalten jälkeläisten kanssa ja olevansa itsekin jumalten sukua. Koska Phoebe ei vielä hallitse yliluonnollisia voimiaan, hän joutuu jumalattarien kesäleirille. Onko luvassa pelkkää rääkkiä ja piinaa? Entä mikä on se salaperäinen koe, jonka jumalat ovat laatineet häntä varten?

Kansi.

Ote kirjasta Jumalattarien leiri:

Kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitäni. Käännyn hitaasti katsomaan Stellaa. Toivon, että jos otan rauhallisesti, näky ei ole niin paha kuin kuvittelen. Vielä mitä: se on kaikkein kauhein painajaiseni. Nyt on vasta ensimmäinen leiriaamu, ja olen jo loihtinut Stellan syntymäpäiväkakuksi. Tai siis en oikeaksi kakuksi. Stella on vain koristeltu niin kuin täytekakku.

"Sori", saan sanotuksi.

Stella on ummistanut silmänsä - varmaa siksi, ettei kuorrutus valuisi niiihin - ja olen varma, että hän kiristelee hampaitaan. Sitä on vaikea nähdä sinisen koristepursotuksen alta. Hän takuulla manaa minut Haadekseen nopeammin kuin ennätän sanoa sanaakaan -.

"Miten sinä teit tuon?" neiti Orivas kysyy.

Kiemurtelen hermostuneena. "Öö... En tiedä... Minä..."

"Mitä sinun mielessäsi liikkui?"

Tekstiä.

5. Katastrofin ainekset, Maureen Fergus

Francien elämä on lähes täydellistä: hän on mestarileipuri, hänellä on paras ystävä Holly ja sangen tyydyttävä, joskis yksipuolinen suhde koulukaveriin. Francien haaveena on olla vielä joskus vuosisadan tv-kokki. Valitettavasti luokan uusi tyttö pitää haavetta pilkkanaan, omii Hollyn itselleen ja viekoittelee ihastuksenkin pauloihinsa. Francien elämä uhkaa palaa pohjaan... Mutta sitten Francielle tarjoutuu mahdollisuus päästä tapaamaan lipevän huurmaavaa julkkisleipuria Lorenzoa. Aukeaako Francielle sitä kautta tie tähtiin ja vähän muuhunkin? Tehtävä ei ole helppo ja valintoja on tehtävä. Luovuttaminen tietää takuuvarmaa epäonnistumista.

Kansi.

Ote kirjasta Katastrofin ainekset:

Totta puhuen olisin mieluummin antanut repiä silmäluomeni irti ruosteisilla pihdeillä kuin toiminut tukioppilaana tytölle, joka näytti minulle pöljämerkkiä ilman hyvää syytä. En kuitenkaan halunnut vaikuttaa pahansuovalta ja vastahakoiselta suosikkiopettajani silmissä, joten nyökkäsin ja väläytin uudelle tytölle jotenkuten tervetulohymyksi tulkittavan ilmeen.  Hän virnisti minulle, kääntyi heti ja supatti jotain takanaan olevalle tytölle. Mitä hän sanoikin, se johti kikatuspuuskaan, joka kivetti hymyni ja sai vatsani heittämään hassunlaisen voltin. Sitten kello soi, ja hetki hautautui ensimmäiselle oppitunnille kiiruhtavien ryminän alle.

"Tämä ei ole reilua", kuiskasin Hollylle, kun kumarruimme nostamaan reput lattialta.

"Elämä ei ole reilua", hän hymähti, eikä ollut huomaavinaan, että avokaulaisessa T-paidassa kumartuminen sai Randy Newtonin kävelemään päin seinää. Vilkaisin luokan toiselle puolelle, missä kaksi muutakin tyttöä hihitteli uuden tytön kanssa. Vilkaisin Randyä, joka passitettiin hakemaan toimistosta jääpussi nenälleen.

Ei niin, ajattelin heilauttaessani repun olalle. Elämä ei tosiaankaan ole reilua. 

Tekstiä.

Tämä postaus ois tässä, toivottavasti ette tylsistyneet kuoliaiksi ^^ Ens viikolla mulle tulee lisää kirjoja, eli niistäkin tulee jossain vaiheessa postaus.

- Jassu